PÄÄSIVU
MUSEO
AJANKOHTAISTA
KÄSIKIRJASTO
KUVIA
TIETOISKUJA
KOULUILLE
KUVAGALLERIA
KUVAGALLERIA2
VETERAANITARINAT
HANKETIEDOT
LINKIT
IN ENGLISH
PÅ SVENSKA
EN FRANCAIS
AUF DEUTSCH
 
PÄÄSIVU

Uusi näyttely "Torjuntavoitto 1944" avattu juhlallisesti 18.6.2014


kuvassa kutsuvieraat sekä museonhoitaja Ilpo Nurmi ja museoapulainen Katja Nurmi



Museonhoitaja Ilpo Nurmi (vasemmalla) on tutkimassa Tali-Ihantalan karttaa avajaistilaisuudessa puheen pitäneen sotaveteraanin Lauri Kosken kanssa. Koski toimi tykiston tulenjohtajana Tali-Ihantalan ratkaisutaisteluissa.



Kutsuvieraiden pöytäseurue: (vasemmalta) Säkylän kunta, Esko Eela, kenraalimajuri Pertti Salminen, rouva Milja Puukka, eversti Ilkka Puukka, sotaveteraani Lauri Koski, oikealla majuri Pekka Kinkku ja sotaveteraani Olavi Linturi 

Torjuntavoitto 1944

Kesällä 1944 nyt 70 vuotta sitten Suomi joutui Neuvostoliiton massiivisen hyökkäyksen kohteeksi. Normandian maihinnousu oli tapahtunut 6.6.1944, joten maailman sekä myös Suomen mielenkiinto oli siellä. Puna-armeija käynnisti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella moninkertaisella ylivoimalla 9.6. aamulla. Puna-armeija murtautui voimakkaan tykistötulen ja lentopommitusten tukemana Valkeasaaressa läpi suomalaisten linjojen. Siiranmäessä ja Kuuterselässä viivytettin ja hidastettiin hyökkäystä. Puna-armeija valloitti kuitenkin Viipurin 20.6. ja keskittyi jatkamaan Helsinkiin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Suomalaiset  keskittyivät pysäyttämään Stalinin valiodivisioonat  suuttuneina Viipurin menetyksestä. Torjuntavoittoon osallistuivat kaikki armeijan osat mutta voiton kannalta tärkeimmät torjuntataistelut käytiin Tali-Ihantalassa, Vuosalmella, Viipurinlahdella ja Ilomantsissa. Tali-Ihantalassa merkittävää osaa näytteli keskitetty tykistön ja kranaatinheittimen tuli. Suomalaisilla oli 250 putkea yhteisessä tulenavauksessa huökkäävien panssarien ja jalkaväen ryhmitykseen. Myös saksalaisten syöksypommittajaosasto Kuhlmey auttoi ratkaisevasti  Immolasta käsin . Kun Tali-Ihantalassa ei päästy eteenpäin, niin hyökkäys keskitettiin Vuosalmelle ja Viipurinlahdelle. Vaikka kummassakin kohtessa vihollinen pääsi osittain vesistön yli niin eteneminen pysäytettiin. Viimeiset torjuntavoitot saavutettiin vielä Ilomantsissa mutta niistä vaiettiin rauhantunnustelujen takia. Presidentti Ryti oli henkilökohtaisella sitoumuksellaan hankkinut Suomelle ratkaisevasti apua Saksasta panssarintorjunta-aseiden, rynnäkkötykkien ja lentokoneiden muodossa. Panssarinyrkkejä tuli yli 11000 kappaletta. Panssarikauhujen ja -nyrkkien vaikutus olisi ollut vielä tehokkaampi, jos koulutus olisi aloitettu ajoissa. Joukot saivat nämä aseet vasta kesäkuussa, vaikka niitä oli jo huhtikuussa Suomessa. Välirauhan aikana rakennettu Salpalinja oli venäläisten tiedossa ja sen kestävyys jäi kokeilematta. Olemassaolollaan se kuitenkin vaikutti hyökkäyssuunnitelmiin. Kun Stalin totesi, ettei Suomea pystytä valloittamaan niin hän luopui  yrityksistä ja suostui rauhaan Suomelle ankarin ehdoin. Syystäkin Stalin kohotti 1948 Moskovassa pidetyssä tilaisuudessa maljan Suomen Armeijalle. Paikalla oli muun muassa kenraali Heinrichs.

teksti: museonhoitaja, sotakamreeri Ilpo Nurmi



Panssarinyrkkimiehet, museon lavastus, Ilpo Nurmi

Entisajan tunnelmaa kenttÃÆâ€â„¢ÃƒÆ’â€Å¡Ãƒâ€šÃ‚¤kanttiinissa. Kanttiinilotta tarjoilee kahvia sotilaalle. Kuva on museon kokoelmista.
Uusi näyttely: "Torjuntavoitto 1944!" avattu.

Näyttelyn avaus 18.6. klo 13. Avauksen suoritti kenraalimajuri Pertti Salminen. Tilaisuuteen oli kutsuttu sotiemme veteraaneja ja maanpuolustusväkeä. Erikoisnäyttelyn lisäksi meillä on esitteillä myös perusnäyttelymme. Museon laajennus avattu samassa yhteydessä.  
Perusnäyttely esittelee esineistöä niin kotirintamalta kuin sotatantereeltakin. Näytteillä panssarikauhu ja panssarinyrkkejä. Puhdetöitä on myös esillä.
Tervetuloa tutustumaan uudistettuun museoomme!


Stukat


Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa 1944

Lauri Koski

Neuvostoliiton sotavoimat aloittivat suurin joukoin hyökkäysvaiheen Karjalan Kannaksella 9.6.1944 tarkoituksenaan valloittaa ja miehittää koko Suomi.

Sodanjohtomme totesi tällöin, että oma aseistuksemme oli riittämätön torjumaan näin suuret ja ylivoimaiset panssari- ja ilmavoimat omaavaa hyökkääjää.

Ainoa kohde, josta materiaalista apua tähän voitiin saada, oli Saksa. Neuvotteluissa Saksan sodanjohdon kanssa luvattiin tarvitsemaamme apua, jos Suomi lupaa pysyä Saksan rinnalla sodassa eikä suunnittele sodasta irtautumista ja rauhansopimusta yhteisen vihollisen kanssa. Tähän ei Suomen hallitus eikä eduskunta olisi suostunut, mutta apuun tuli uhrautuva presidenttimme Risto Ryti, joka omissa nimissään lupasi Suomen pysyvän Saksan rinnalla. Näin saimme pikaista aseapua juuri oikealla hetkellä.

Panssarintorjuntaan saatiin nopeasti uusinta ja tehokasta aseistusta tykkien, panssarikauhujen ja panssarinyrkkien muodossa sekä myös uusia rynnäkkötykkivaunuja. Lentotorjuntaan ja ilmahyökkäyksiin saatiin apuun taistelu-osasto Kuhlmay pahimman hyökkäysvaiheen torjunnassa. Osastolla oli kalustona viisi Messerschmitt-hävittäjää, 30 Stuka-syöksypommittajaa ja 35 Focke Wullf hävittäjä-pommittajaa. Nämä toimivat Immolan lentokentältä, joka oli vain 30 kilometrin päässä taistelualueelta. Tali-Ihantalan ratkaisevat torjuntataistelut käytiin 25.6. - 5.7.1944. Tällöin oli saatu jo lisää omia joukkoja ja tykistöä mm. Syvärin rintamalta.

Suorin tie Talista oli Juustilan tie kohti Lappeenrantaa ja Etelä-Suomea. Tällä tiellä käytiin ankarat taistelut. Aluksi saatiin tuhottua vihollisen voimakas panssarikärki, ja taistelualueeksi jäi laaja alue lähellä Portinhoikan tien risteystä. Syvärin rintamalta komennetun KTR4:n tykistön, jossa toimin tulenjohtajana, tulenjohtopaikaksi tuli Kilpeenjoen länsipuolella olevan aukean laita, josta selvästi näin sekä Stuka-syöksypommittajien tehokkaan ja äänekkään toiminnan. Samoin näin uusien ja erittäin tehokkaiden panssarintorjunta-aseiden käytön, josta tuloksena olivat monet tuhotut ja palamassa olevat vihollisen panssarivaunut.

Stuka-syöksypommittajien ja Focke Wullf hävittäjäkoneiden eräs tärkeä kohde oli vihollisen polttoainekuljetuksien tuhoaminen, jolla estettiin panssarien toimintaa. Myös vihollisen tykistön asemat, sillat, joukko-osastot ja panssarivaunut olivat kohteina.

Etulinjassa nähtynä ja koettuna tämä Saksalta saatu aseapu oli tärkeää ja todella vaikuttavaa. Yhdessä tehokkaan tykistömme kanssa estimme vihollisen pääsyn Sisä-Suomeen niin Juustilan tien ja lopuksi myös Ihantalan tien kautta.

Aselepo solmittiin 4.9.1944. Suomea ei miehitetty, vaan jäimme vapaaksi ja itsenäiseksi maaksi.


Mu seo on myös facebookissa. Käy katsomassa ja tykkäämässä. sakylantalvijajatkosotamuseo.fi


 

Sotilaspojat ja Pikkulotat


Ennen itsenäistymistä ympäri Suomea perustettiin palokuntia väestön ja omaisuuden suojelemiseksi. Myöhemmin näistä palokunnista muodostettiin suojeluskuntia, jotka puolestaan muodostivat koko maan kattavan suojeluskuntajärjestön. Se sai virallisen aseman asetuksella 14.02.1919 ja lailla 22.12.1927. Tämän järjestön nuorisojärjestöä kutsuttiin Sotilaspojiksi. Jatkosodan lopussa vuonna 1944 sotilaspoikia oli noin 72.000.

Miesten perustettua suojeluskunnat naiset ryhtyivät muonittamaan ja hoitamaan näitä sekä auttamaan toiminnassa sekä maanpuolustusharjoituksissa. Nämä vapaaehtoiset naiset perustivat aseistamattoman maanpuolustusjärjestön naisille, Lotta Svärdin. Järjestön virallinen perustaminen tapahtui 21.03.2921. Lottien nuorisojärjestö kantoi nimeä Pikkulotat. 1944 pikkulottia oli noin 52.000.


Isänmaan asialla kotirintamalla

Talvi- ja jatkosodan aikana suojeluskuntapojat ja sotilaspojat saivat osakseen monenlaisia tehtäviä. Vanhemmat pojat määrättiin puolustamaan isänmaataan ase kädessä kun taas nuoremmat pojat osallistuivat linnoitustöihin.

Kotirintamalla pojat auttoivat muun muassa lähettitoimissa, vartiointitehtävissä, ilmavalvonnassa olevien lottien muonituksessa sekä väestönsuojelussa. Kunniatehtäviin kuului kunniavartiot ja seppeleen laskeminen sankarihautajaisissa. Pojilla oli myös tärkeä osa Karjalasta evakuoitujen vastaanottokeskuksissa.


Mun isäin oli sotamies

Suojeluskuntia, joihin liittyi vanhempia koululaisia kutsuttiin poikaosastoiksi ja poikayksiköiksi. Vapaussodan jälkeen näitä kuntia alettiin kutsumaan oravakomppanioiksi.

1925 liittyineiden poikien määrä nousi suuresti, kun suojeluskunnissa päätettiin aloittaa poikaurheilu. 1928 suojeluskuntien asetuksen mukaan säädettiin: "Suojeluskunnan jäseneksi älköön otettako nuorukaista, joka ei ole vielä seitsemäätoista vuotta täyttänyt. Kuitenkin suojeluskunta voi sopivan liikuntakasvatuksen ja harjoituksen muodossa antaa valmistavaa sotilaallista koulustusta nuorille, jotka eivät ole vielä täyttäneet seitsemäätoista vuotta. Saatakoon heitä käyttää myös lähettitehtäviin ja pienempien askareiden hoitoon, mutta älköön heitä varustettako aseilla."



 Museon uuden kesänäyttelyn avajaiset 2013

 
Museon aukioloajat 

7.9.2014 alkaen sopimuksen mukaan tarkista puhelimella tai sähköpostilla.
Museossa on aukioloaikana mahdollisuus opastettuun kierrokseen.


Pääsymaksut:
aikuiset 4 €
lapset 5-15 v. 2 €
ryhmät yli 10 henkeä 3 €/hlö
ryhmän opastus 20 €

Vapaa pääsy:
lapset alle 5 v.
sotien invalidit
sotien veteraanit
entiset lotat
entiset suojeluskuntalaiset



TERVETULOA TUTUSTUMAAN MUSEOON!

Museon yhteystiedot:
Käyntiosoite Kiertotie 2
Postiosoite Rantatie 144
27800 Säkylä
e-mail: info[at]sakylantalvijajatkosotamuseo.fi
puh. 0400 955 598
Säkylän Talvi- ja jatkosotamuseo sijaitsee Säkylän Köörnummen teollisuusalueella. 
 
Sijainti kartalla:

Päivitetty 05.08.2014